Kävimme Suomen valokuvataiteen museossa "Polaroid" -näyttelyssä koulun piikkiin. Saimme tehtäväksi kirjoittaa yhdestä tai kahdesta näyttelyn valokuvasarjasta. Pidin siitä, että näyttelyyn oli kerätty eri aikakausilta, erityylisiä valokuvia, eri ammattitason valokuvaajilta. Käsitys Polaroid-kuvista laajeni. Värimaailmat, koot ja käyttötavat olivat erilaisia, perinteisestä Polaroid-kuvasta poikkeavia.
Mary Ellen Mark – Untitled (1987)
Mary Ellen Mark oli yllättävä löytö näyttelyssä. Hänet tunnetaan mustavalkoisista ikonisista valokuvistaan, joita voi nähdä niin New York Times- kuin Rolling Stones- lehdissä. Hän on kuvannut ihmisiä eri yhteiskuntaluokista: kodittomista Liza Minelliin.
Mustavalkoiset kuvat saivat jäädä sivuun Markin 80-luvun nimeämättömästä Polaroid-sarjasta. Siinä Mark on kuvannut tavallisia ihmisiä New Yorkin kaduilla: Nainen syömässä antaumuksella jäätelöä ja Kaksi pientä tyttöä seisomassa vierekkäin. Yhtä kuvaa lukuun ottamatta kaikki kuvatut henkilöt ovat tummaihoisia. Pidin erityisesti kuvasta missä mies seisoo kädessään kaksi Amerikan lippua. Hän katsoo ylöspäin. Kuvakulma on alhaalta päin, joka mielestäni korostaa miehen ylpeyttä maataan kohtaan.
Pidän Markin tavasta kuvata kaikenlaisia ihmisiä: jokainen on kuvauksen arvoinen. Tämä korostuu silloin kun ei ole kyse digitaalisesta valokuvauksesta, kun kuvia ei ”räpsitty muuten vaan”. Haluan valokuvaajana toteuttaa itsekin samaa ideologiaa.
Mary Ellen Markin kuviin pääset tutustumaan täältä: www.maryellenmark.com
Kaija Papu – Kaikki oli täydellistä (2008)
Sarjan yläpuolella luki: ”En halunnut harrastaa seksiä, koska…”. Tätä lausetta olivat jatkaneet kymmenet miehet. Jokaisesta miehestä oli otettu perinteinen Polaroid-kuva, jonka kehykseen kuvattava henkilö oli kirjoittanut vastauksensa mustalla tussilla. Kuvat oli otettu eritilanteissa esimerkiksi kadulla, olohuoneessa ja baarissa. Kuvat itsessään olivat perinteisiä polaroid-muotokuvia, joissa tekniikka ja taiteellisuus eivät olleet pääosassa. Vastaukset kertoivat enemmän kuin kuva. Ne ovat osa valokuvateosta, ei erillinen osa kuten kuvateksti.
Vastaukset rikkoivat stereotypistä ajattelua miesten suhtautumisesta seksiin. Joukosta löytyi kyllä naistenkin käyttämiä ”syitä” seksistä kieltäytymiseen, kuten päänsärky, ei huvittanut tai oli kipeä. Monet miehet kuitenkin uskaltautuivat heittäytyä syvällisiksi. He olivat rohkeita paljastamaan jotain niin henkilökohtaista ja vieläpä antamaan kasvonsa sille. Minua sykähdytti erityisesti kuva, jossa mies hyppää ilmaan ja kehyksessä lukee näin: ”…Pelkkä läheisyys tuntui paremmalta.” Muutamat paljastivat, etteivät halunneet seksiä, koska eivät halunneet pettää kumppaniaan.
Sarja oli mielestäni todella rohkea sekä kuvaajalta että siihen osallistuneilta. Yleinen käsitys on etteivät miehet puhu tällaisista asioista tai jos puhuvatkin, se tapahtuu saunan lauteilla miesten kesken vähän rehennelle, saunaolutta maistellessa. Tässä sarjassa keskustelun toisena osapuolena oli nainen, joka uskalsi lähestyä miehiä aralla aiheella.
Polaroid-kuviin kuuluu kehys, jonka alaosaan voi kirjoittaa. Polaroidin pikakuvaominaisuuden vuoksi kuvattava pystyy osallistumaan kuvateokseen heti kuvauksen jälkeen. Tässä sarjassa sitä oli hyödynnetty mainiosti. Idea on mielestäni käyttökelpoinen muuhunkin pelkästään vaihtamalla kysymystä ja kohderyhmää. Voisin itsekin käyttää tätä ideaa esimerkiksi gallupissa.
Kaikki oli täydellistä –valokuvasarjaan pääset tutustumaan Papun omilla sivuilla: www.kaijapapu.com/valok.htm
Lue lisää Polaroid-näyttelystä:
