Torpedovene S2:n viimeinen matka

Tykkiveneet Klas Horn ja Hämeenmaa sekä torpedoveneet S1 ja S2 olivat matkalla koulutuspurjehdukselle Uudestakaupungista Vaasaan vuonna 1925. Alkumatka sujui jokseenkin suunnitellusti, mutta voimistuva luoteen puoleinen tuuli kehittyi lopulta rajuksi myrskyksi. Lopulta myrsky hajotti saattueen Porin korkeudella. Tykkivene Klas Horn päätyi Ruotsin rannikolle, tykkivene Hämeenmaa Vaasaan ja torpedovene S1 Mäntyluotoon. Viimeisenä tullut S2 yritti myös suunnata Mäntyluotoon, mutta ei kuitenkaan päässyt koskaan perille saakka.Torpedoveneen koneet ja pumput kävivät aliteholla ja aluksen vuodot pahenivat. Pelastusalusten matka kesti liian kauan. Viimeinen sähkötysviesti S2-alukselta oli: ”Ei voi työskennellä nyt”

Outoorin malatan luona merenpohja nousee jyrkästi, mikä synnyttää varsinkin länsi- ja luoteismyrskyllä erittäin terävän ja jyrkän ristiaallokon, minkä katsottiin myöhemmissä tutkimuksissa olevan syy torpedoveneen uppoamiselle. Myöskään venäläisiltä perittyjen torpedoveneiden ominaisuuksien tuntemus ei ollut parhaalla mahdollisella tolalla. Minkäänlaisia vakavuustaulukoita tai painolastilaskelmia ei ollut vielä käytössä.

Uponnut alus löydettiin kesäkuussa 1926, 8 kuukautta onnettomuuden jälkeen. Hylystä löydettiin 23 merisotilaan ruumiit, jotka siunattiin Reposaaren yhteishautaan. Loput 30 miestä eivät löytyneet koskaan. Tämä onnettomuus on Suomen Laivaston pahin rauhanaikainen menetys. Tapahtuma vaikutti mm. Suomen Laivastoyhdistyksen, nykyisen Meriliiton perustamiseen. Yhdistys lähti voimakkaasti ajamaan vasta itsenäistyneen Suomen oman kunnollisen laivaston rakentamista.

Kuvasarja on kunnianosoitus onnettomuudessa menehtyneille. Kuvissa on mukana paperivene, joka on taiteltu Torpedovene S2:n muistokuvasta. Muistokuvassa on koko miehistö ja torpedovene. Muistokuvassa lukee lause: ”Mitä meri otti”, joka on taitteltu näkyviin. Kuvat on otettu Reposaaren kirkon edestä löytyvän S2:n muistomerkin luona.

 

Kwaidan

Tutustuimme japanilaiseen kauhutarinasarjaan nimeltään Kwaidan. Tehtävänä oli valita yksi tarina ja kuvittaa se. Valitsin Mujinan, jossa mies kohtaa itkevän naisen, jolla on tyhjät kasvot. Tein neljä variaatiota tästä naisesta. Tarinan voit käydä lukemassa täältä.

Bokeh

Kuukausi sitten kävin siskoni ja hänen miehensä luona. Sain lainaan "Kehity kuvaajana"-kirjan. Selasin kirjaa ja sanoin heille, että haluan kokeilla bokehia. Nyt saimme kurssitehtäväksi ottaa kuvia bokeh-suodattimella. Sama kirja löytyi opettajan kädestä tehtävänannon aikana. Mikä sattuma. :)

Halusin tuoda tuotteen logon bokeh-suodattimien muotoon. Tuotteen valitsemiseen vaikutti siis se, miten hyvin logo olisi toteutettavissa suodattimen kuviossa. Valitsin kolme tuotetta: Doven, Whiskasin ja Pandan. Kuvia ottaessani loin sommittelulla yhteyttä tuotteen ja bokehin välillä: Dove pullon korkista pyrähtää lintuparvi ylöspäin, Pandan suklaarakeet saavat jatkoa pandanpään muotoisista bokeh-kuvioista ja Whiskas-pussista tipahtaa kissakuvioita.

Polaroid -näyttely

Kävimme Suomen valokuvataiteen museossa "Polaroid" -näyttelyssä koulun piikkiin. Saimme tehtäväksi kirjoittaa yhdestä tai kahdesta näyttelyn valokuvasarjasta. Pidin siitä, että näyttelyyn oli kerätty eri aikakausilta, erityylisiä valokuvia, eri ammattitason valokuvaajilta. Käsitys Polaroid-kuvista laajeni. Värimaailmat, koot ja käyttötavat olivat erilaisia, perinteisestä Polaroid-kuvasta poikkeavia.

Mary Ellen Mark – Untitled (1987)

Mary Ellen Mark oli yllättävä löytö näyttelyssä. Hänet tunnetaan mustavalkoisista ikonisista valokuvistaan, joita voi nähdä niin New York Times- kuin Rolling Stones- lehdissä. Hän on kuvannut ihmisiä eri yhteiskuntaluokista: kodittomista Liza Minelliin.

Mustavalkoiset kuvat saivat jäädä sivuun Markin 80-luvun nimeämättömästä Polaroid-sarjasta. Siinä Mark on kuvannut tavallisia ihmisiä New Yorkin kaduilla: Nainen syömässä antaumuksella jäätelöä ja Kaksi pientä tyttöä seisomassa vierekkäin. Yhtä kuvaa lukuun ottamatta kaikki kuvatut henkilöt ovat tummaihoisia. Pidin erityisesti kuvasta missä mies seisoo kädessään kaksi Amerikan lippua. Hän katsoo ylöspäin. Kuvakulma on alhaalta päin, joka mielestäni korostaa miehen ylpeyttä maataan kohtaan.

Pidän Markin tavasta kuvata kaikenlaisia ihmisiä: jokainen on kuvauksen arvoinen. Tämä korostuu silloin kun ei ole kyse digitaalisesta valokuvauksesta, kun kuvia ei ”räpsitty muuten vaan”. Haluan valokuvaajana toteuttaa itsekin samaa ideologiaa.

Mary Ellen Markin kuviin pääset tutustumaan täältä: www.maryellenmark.com

Kaija Papu – Kaikki oli täydellistä (2008)

Sarjan yläpuolella luki: ”En halunnut harrastaa seksiä, koska…”. Tätä lausetta olivat jatkaneet kymmenet miehet. Jokaisesta miehestä oli otettu perinteinen Polaroid-kuva, jonka kehykseen kuvattava henkilö oli kirjoittanut vastauksensa mustalla tussilla. Kuvat oli otettu eritilanteissa esimerkiksi kadulla, olohuoneessa ja baarissa. Kuvat itsessään olivat perinteisiä polaroid-muotokuvia, joissa tekniikka ja taiteellisuus eivät olleet pääosassa. Vastaukset kertoivat enemmän kuin kuva. Ne ovat osa valokuvateosta, ei erillinen osa kuten kuvateksti.

Vastaukset rikkoivat stereotypistä ajattelua miesten suhtautumisesta seksiin. Joukosta löytyi kyllä naistenkin käyttämiä ”syitä” seksistä kieltäytymiseen, kuten päänsärky, ei huvittanut tai oli kipeä. Monet miehet kuitenkin uskaltautuivat heittäytyä syvällisiksi. He olivat rohkeita paljastamaan jotain niin henkilökohtaista ja vieläpä antamaan kasvonsa sille. Minua sykähdytti erityisesti kuva, jossa mies hyppää ilmaan ja kehyksessä lukee näin: ”…Pelkkä läheisyys tuntui paremmalta.” Muutamat paljastivat, etteivät halunneet seksiä, koska eivät halunneet pettää kumppaniaan.

Sarja oli mielestäni todella rohkea sekä kuvaajalta että siihen osallistuneilta. Yleinen käsitys on etteivät miehet puhu tällaisista asioista tai jos puhuvatkin, se tapahtuu saunan lauteilla miesten kesken vähän rehennelle, saunaolutta maistellessa. Tässä sarjassa keskustelun toisena osapuolena oli nainen, joka uskalsi lähestyä miehiä aralla aiheella.

Polaroid-kuviin kuuluu kehys, jonka alaosaan voi kirjoittaa. Polaroidin pikakuvaominaisuuden vuoksi kuvattava pystyy osallistumaan kuvateokseen heti kuvauksen jälkeen. Tässä sarjassa sitä oli hyödynnetty mainiosti. Idea on mielestäni käyttökelpoinen muuhunkin pelkästään vaihtamalla kysymystä ja kohderyhmää. Voisin itsekin käyttää tätä ideaa esimerkiksi gallupissa.

Kaikki oli täydellistä –valokuvasarjaan pääset tutustumaan Papun omilla sivuilla: www.kaijapapu.com/valok.htm

Lue lisää Polaroid-näyttelystä:

www.valokuvataiteenmuseo.fi

Minä ja metsä

Normaalisti lähden metsään kumpparit jalassa ja tuulitakki päällä. Nyt vaihdoin ne korkkareihin ja bleiseriin. Vaikka koen "kaupunkilaistuneeni", ei metsä ole minulle kuitenkaan vieras paikka. Tämän lisäksi halusin kuviin toisenkin vastakohtien asettelun: vastavärit. Terveisiä punavihersokealle assarilleni.